Tässä blogissa kerron sinulle täysin varman tavan tunnistaa muokatun kuvan. Mutta ensin pari sanaa tekoälystä.
Tekoäly tulee muuttamaan kaiken. Koska? Ihan kohta. Ihan kaikki muuttuu silmänräpäyksessä ja tekoäly… jotain. Mutta jotain isoa! Ihan varmasti ja kohta!
Jotain edellisentapaista on tavailtu siitä lähtien, kun ensimmäinen Ylen verkkotoimittaja keksi, että sen tekstin voi oikolukea kielimallilla. Mikä ihme on kielimalli, kuulen jonkun kysyvän. Kielimalli on se, mitä yleisimmin kutsutaan virheellisesti tekoälyksi. Virheellisesti tekoälyksi kutsutaan myös koneoppimismalleja sekä ihan perinteisiä matemaattisia algoritmeja. Oikeastaan tässä tämänhetkisessä tekoälykuplassa tuntuu siltä, että tekoälyksi kutsutaan suunnilleen kaikkea missä kulkee edes satunnaisesti sähköä.
Tekoälyä ei oikeastaan ole määritelty mitenkään, vaan me ihmislauman jäsenet vaan toistamme sen tärkeyttä kuin jotain pyhää mantraa kunnes kukaan ei edes muista kyseenalaistaa mistä täällä puhutaan. Keskimääräinen kaduntallaaja (tai blogia kirjoittava konsultti) ei pysty kertomaan toiselle keskimääräiselle kaduntallaajalle, mitä termillä tekoäly tarkoitetaan, koska sillä tarkoitetaan ihan mitä tahansa ikinä halutaankin myydä, koska se on muotia.
Ainoa asia mistä ollaan varmoja on se, että tekoäly – mikä se sitten onkaan – muuttaa kaiken. Ihan kohta. Takaisin asiaan, eli kuviin.
“No onhan nyt ainakin ihan selvää, että kun tuli tekoäly niin kuviin ei voi enää luottaa”, kuulen Jonkun mutisevan näytön toisella puolella. Olet oikeassa, Jonku. Ongelma argumentissa on se, että tekoäly on tehnyt tietyistä muokkausprosesseista marginaalisesti nopeampia, mutta ei realistisesti ole muuttanut mitään. Generatiivinen tekoäly (genAI tuttavien kesken), joka näistä kuvatuotoksista vastaa, vaatii edelleen toimiakseen ihmisen tekemään sen tärkeimmän työn, ja lähes aina oikea ihminen tekee parempaa lopputulosta kuin generatiivinen tekoäly yksin.
Tässäkin yhteydessä tekoäly on terminä harhaanjohtava, koska kyse on koneoppimismallista, jonka perusteet on valettu joskus hämyisellä 60-luvulla. Mutta tekoäly-termi on tuulimylly, jota vastaan en tämän blogin (tai toimiston kahvihuoneen) ulkopuolella miekkaile.
Todellinen todellisuus
Kunnioitettu ranskalainen maalaaja Paul Delaroche totesi 1839 ensimmäisen dagerrotyyppivalokuvan nähdessään maalauksen taiteenlajina olevan kuollut. Ei tainnut ihan heti kuolla. Tässä kontekstissa on varmaan parempi puida tuoretta asiaa: National Geographicin kansikuva vähän aikaa sitten oli useasta kuvasta koottu kollaasi, joka näytti aidolta kuvalta. Tästä nousi valtava – osin ymmärrettävä – kohu, sillä ihmiset haluavat uskoa silmiinsä, eivätkä halua olla jokaisen kuvan kohdalla skeptisiä sen aitouden suhteen. Tämä kohu on hyvin relevantti esimerkki siitä missä menemme tekoälyn kanssa, ja todettakoon tähän että tämä kohu tapahtui vuonna 1982. [1] [2]
Mikään ei muutu hetkessä – ydinaseita lukuunottamatta – vaan hitaasti. Muutos ei lyö lapiolla naamaan, vaan tapahtuu niin ettei sitä huomaa. Tekoäly on markkinointitermi, joka suuressa mittakaavassa ei itseasiassa tarkoita mitään, ja suurin osa asioista mitä tänään kutsutaan tekoälyksi, ovat neuraaliverkkoihin perustuvia koneoppimismalleja ja ihan perinteisiä algoritmejä. Matkailumarkkinoinnissa se, mitä tekoälyksi nyt kutsutaan, on ollut arkipäivää 10 vuotta. Tekoäly ei ole tälläkään alalla mikään ratkaisu, vaan yksi työkalu muiden joukossa. Se taustalla oleva tuote ja palvelu sekä sen ostettavuus on edelleen se, millä on väliä – ja tekoäly voi auttaa niiden optimoinnissa. Ei luomisessa.
Ja tosiaan, se pointti.
Miten tunnistat 100% varmuudella onko vastaantuleva kuva muokattu? Helposti: 100% vastaantulevista kuvista on muokattu.
Valokuvaamon kehityshuoneen prosessit ja kemikaalit vaikuttavat valtavasti värimaailmaan kuvassa, joka on otettu kameralla, jonka optiikka vaikuttaa koko kuvan geometriaan, suljinajalla, joka vaikuttaa liikkeeseen ja valon määrään. Digikamera käsittelee jokaisen kuvan valmistajan oman algoritmin mukaan napinpainalluksen ja kortille tallennuksen välillä. Kuvia on yhdistelty vuosikymmeniä, tuplavalotettu sata vuotta, ja niin kauan kuin kuvausteknologia on ollut olemassa, ei yksikään kuva ole vastannut yksi yhteen todellista maailmaa. Se mikä oli 80-luvulla ammattilaisille viikon projekti, onnistuu tänä päivänä Photoshopilla kännykällä 8-luokkalaiselta.
Mikään muu ei ole muuttunut.
Viitteet:
